Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka tiedostavat elämässä mitä he vahvasti haluavat tunnistaen rajansa ja arvonsa. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että kyseiset ihmiset ovat ihailtavan sinut itsensä kanssa. Mielestäni nämä ihmiset eivät eksy tiellä antaen murtaa itseään, koska tietävät, mikä on heille parasta. Millaisesta ihmisestä on mielestäni kysymys ? Ajattelen että kuvaamani ihminen omaa terveen itsetunnon hyväksyen oman itsensä. Tämä ihminen on upea oman tiensä kulkija, joka täydestä sydämestä luottaa itseensä tehden elämässä hänelle parhaita valintoja välttääkseen syvimmät eksymiset. Ihailtava ihminen, joka vahvasti seisoo juurtuneena maahan täynnä itsensä rakkautta ja hyvinvointia. Hän on elämässä varmasti enemmän onnellinen kuin onneton. Hän on villi ja vapaa. Hän on ihana ihminen, ihailtava ja älyttömän kadehdittava. Mistä lähtökohdista tämä ihminen tulee? Oma henkilökohtainen mielipiteeni on että tämä ihminen on saanut tarpeeksi paljon rakkaudellisen hyväksyviä raaka-aineita ollakseen vahvasti oma itsensä. Itse uskon vahvasti, kun tunnemme itsemme, pystymme paremmin elämään oman näköistä elämää. 

Olen kohta 38-vuotias nainen. Elämäni matka kolmekymppisenä on ollut erittäin avartavaa aikaa itselleni. Puolet kolmestakympistä olen käyttänyt itseni syvimmän tunnistamiselle ollakseni ihminen, joka luottavaisesti vaalii itselle enimmäkseen parhaita valintoja.  Kaikki sai alkunsa, kun minua häiritsi vuosia tietynlainen tyytymättömyys. Minulle aika ajoin tapahtui epämukavia asioita, jotka aiheuttivat enemmän pahaa kuin hyvää oloa. Yritin elää onnellisena, mutta halliten liikaa elämän epätasapainoja. Mielestäni kaikki johtui siitä, että en tiedostanut itseäni tarpeeksi hyvin. Näistä syistä johtuen voin todeta että, olin vähän kaikkea kaikille, tuntien riittämättömyyttä. Nyt jos koskaan ymmärrän, että minun olisi pitänyt pysähtyä näiden elämän epätasapainojen äärillä kuullen sisäistä itseäni, jotta olisin ymmärtänyt, mistä toistuva tyytymättömyys tai epämukavat asiat elämässäni johtuivat. Olin tottunut tiettyyn käytösmalliin täyttäen tyytymättömyyttä uusilla suorituksilla ja saavutuksilla. Tämän käytösmallin avulla uskoin, että se poistaa tietynlaisen pahan olon tunteen, mutta eipä se sitä tehnyt, vaan paha olo pysyi kaikesta huolimatta.  Nyt jälkeenpäin mietittynä paha oloni kumpusi voimakkaasti siitä, että olin eksyksissä itseni kanssa. Jotkut asiat, joita elämässä eksyneenä tein, eivät olleet edes minulle välttämättä parhaita mahdollisia asioita. Elämä onneksi pysäyttää meidät, jos emme sitä itse osaa tehdä. Muutama vuosi sitten elämäntilanteeni avioeron keskellä pisti minut pysähtymään kaiken äärelle. Ajautuminen avioeron satamaan sai minussa nousemaan erittäin suuren vihan. Avioeron ensimmäisten kuukausien aikana käytyäni eroseminaaria, ymmärsin katsoa vihani taakse. Syyt vihan ja pettymyksen tunteisiin johtuivat vihasta ja pettymyksestä itseäni kohtaan.  Tätä ei ollut kovin helppoa myöntää itselleen. Onneksi tunsin vihaa ja pettymystä, sillä nämä tunteet saivat minut ymmärtämään, että syy vuosien kestävään pahaan oloon ja tyytymättömyyden tunteeseen johtui syvästi itsestäni. Totuuteni äärellä ymmärsin myös, kuinka helppoa elämässä on syyllistää toisia pahasta olosta pysähtymättä oman itsensä äärelle. Tärkein ymmärrys kuitenkin on ollut oivaltaa, kenen elämää oikeasti elän ja kenelle elämääni suoritan. Näistä ymmärryksen hetkistä alkoi tieni isoon muutokseen, itseni kanssa. 

Oman itseni “ jälleenrakentamisen” aikakausi käynnistyi tutustuen syvimpään itseeni. Jälleenrakentaminen itseni äärellä ei ollut helpoin tehtävä ja siksi käännyin myös terapeuttien pariin vaikkakin alkuun hieman vastahakoisesti. Onneksi kuitenkin tartuin apuun ja sain oivalluksen itseeni entistä vahvemmin. Alkuun en oikein ymmärtänyt mistä pitäisi aloittaa. Ammattiauttajan seurassa en päässyt helpolla, vaan totuus oli kaivettava esille. Loppujen lopuksi ajauduin siihen tilanteeseen, että katsoin itseäni peilistä vaipuen tiettyyn elämän tapahtumaan nuoruudessani. Kävin läpi tapahtuman ja oman käytökseni, jolloin oivalsin oman heikkouteni. Minulle oli muodostunut tietynlainen tunnevamma, jonka vuoksi käyttäydyin tavoitellen itselleni tietynlaista hyväksyntää.  Saadakseni hyväksyntää päästin lähelleni myös itseäni hajottavia asioita ja ihmisiä. Pysähtyminen heikkouteni äärelle alkoi vapauttamaan minua hetki hetkeltä pahasta olosta. Myönnettävä totuus on se, että omien heikkouksieni äärelle pysähtyminen ei ollut helppoa. Onneksi pysähdyin, koska tahdoin tiettyjen toistuvien asioiden saavan päätöksensä elämässäni. Totuuteni äärellä olin koko ajan entistä vahvempi myöntämään omat virheeni tunnistaen omaa sisintäni entistä enemmän. Paras voimaa antava oivallus oli hyväksyminen itsetuntooni liittyen. Olin ajatellut omaavani hyvän itsetunnon. Ymmärsin, että hyvän itsetunnon omaava kunnioittaa itseään rakastamalla itseään. Vähän reilu kolmekymppisenä ei ollut helppo hyväksyä, että en ollut osannut rakastaa itseäni oikealla tavalla, jonka vuoksi en myöskään arvostanut itseäni tarpeeksi enkä ollut itsevarma. Tämän totuuden äärelle pysähtyen kävin uudelleen menneisyyttäni läpi. Halusin läpikäydä tietyt tilanteet ymmärtäen itseäni entistä paremmin ja pohtien, miten olisin toiminut tilanteissa, jos olisin ollut ihminen, joka tuntee omat arvonsa ja rajansa riittävin hyvin. Päädyin toistamiseen samaan vastaukseen: itsensä hyvin tiedostava ihminen ei olisi päätynyt valitsemaan elämäänsä valitsemiani tilanteita. Näiden totuuksien äärelle pysähtyminen sai aika ajoin tuntemaan ristiriitaisia tunteita eletystä elämästä. En voinut vaipua katkeruuteen, koska silloin olisin hukuttanut tulevaisuuteni suruun menettäen hyvän mielenterveyteni. Monien mielen jumppieni parissa opin tuntemaan kiitollisuutta menneestä ja kaikista valinnoistani. Mitä enemmän aloin oppia rakastamaan itseäni, sitä enemmän aloin olla kiitollinen menneestä. Menneisyyteni kautta opin tunnistamaan itseäni, ihanan syvimmän itseni. 

Opetella, rajat ovat rakkautta itseäni kohtaan.

Aloitin elämäni rakentamalla itseni kanssa uudenlaisen ystävyyssuhteen tutustuen itseeni syvemmin ja kuulemaan omaa itseäni paremmin. Tiedostin, että kun kuulen itseäni paremmin, tiedän mitä haluan ja pidän rajoista paremmin kiinni muodostaen elämästäni entistä vahvempaa ja oman näköistä välittämättä siitä, tyydyttääkö elämäni tai elämäntyylini jotain muuta. Samalla vapautin itseni myös ylisuorittamisen kahleista. Ylisuorittaminen oli minulle pitkään hyväksynnän hakemista.

Nyt vuosien jälkeen istun tässä, rauhallisena, tyynenä ja kehossani virtaa onnellisuus. Minun on helppo hengittää enkä tunne tuskaa sisälläni, vaan olen vapaa. Olen vapaa, koska luotan itseeni, rakastan itseäni, arvostus itseäni kohtaan on suuri ja minulla on halu olla uskollinen itseäni kohtaan. Nyt kun olen oppinut olemaan uskollinen itseäni kohtaan, elämäni on entistä enemmän muodostunut itseni näköiseksi enkä halua enkä enää pysty olemaan kahlittuna epämukavissa tilanteissa tai paikoissa. Minun ei tarvitse, jos en halua. Olen päästänyt irti minulle epäsuotuisista käyttäytymismalleista ja asenteista. Nyt kiitollisena seison vahvasti jalat juurtuneena maata vasten kiittäen tähän asti elettyä elämää, jatkaen elämän matkaani eläen seuraavat vuosikymmenet vahvempana ja rakkaudellisena itseäni kohtaan. Olen onnellinen, että minulla on maailman paras ystävä, minut. Nyt jatkan matkaani tasapainoillen omien vahvuuksieni parissa. Voimakkaat ominaisuuteni suorittaminen ja temperamentti ovat aina osa minua. Se mitä itse voin tehdä voimakkaiden on ominaisuuksieni kanssa, on vaalia rajoja oman itseni armollisuuden kanssa. 

Voin elää ja hengittää vapaammin tästä eteenpäin, kun olen lempeä itseäni kohtaan, 

rakastaen itseäni juuri tällaisena.

Sydämellä, Taija 

Nautinnollisia hetkiä upean ystäväni Lauran parissa. Olen nähnyt rajan -Laura Tuomi.